Elossa ollaan

Moikka

En oo pitkään aikaan kirjottanu eikä se oo johtunu pelkästää laiskuudesta. Noin kuukaus sitten, tultiin hostperheen kanssa Floridasta sunnuntai päivänä ja menin sieltä (hostejen luvalla) suoraan poikaystävän luokse ja tulin sieltä joskus seittemän maissa kotiin. Kun tulin kotiin niin kiitin hosteja että sain mennä, koska en ollu _kertaakaan_ aikasemmin saanut mennä yhtään mihinkään koulun ulkopuolella ilman hostsiskoa. No ne ei vastannu mulle yhtään mitään, ja mua oli tää jo alkanut ärsyttää aikasemmin - välillä ne vaan lopetti mulle puhumisen eikä mulla ollu pienenintäkää hajua miksei ne mulle puhunut. Se oli niin jatkuvaa enkä saanu mitään vastauksii ikinä että jos olin tehny jotain väärin mutta ne ei ikinä kertonu mulle. No sanoin sitte aluevalvojalle etten jaksa tätä enää, kaikki oli muhun kokoajan niin pettyneitä enkä tienny ees miksi, mua raahattiin paikkoihin mihin olin sanonu aikasemmin etten haluais mennä et voisinko jäädä kotiin, en ikinä päässyt tekemään yhtään mitää - tulin joka ikinen päivä koulusta kotiin sinne vuoren päälle enkä siis saanut tehdä mitään koska ne ei sopinut heille ikinä, host sisko pomotti mua viimestä päivää ja ruikutti kaikesta mitä teen. Sanoin aluevalvojalle että haluan vaihtaa perhettä (olin sitä aikasemminki sanonu niin monta kertaa, koska en saanut yksinkertaisesti mitään mun vaihtovuodesta irti siellä, mutta aluevalvojat ei ikinä tehnyt mitään) ja hän sanoi mulle et hän puhuu mulle seuraavana päivänä.

Aamulla kun ajettiin siskon ja hostiskän kanssa kouluun, niin yhtäkkiä hostiskä sano vaan että Hellin kerro sitte ku sulle on löytyny uus perhe niin mä ajan sut sinne. Mulle tuli ihan hirveenä shokkina koska oisin itse halunnut kertoa heille että haluisin vaihtaa perhettä mutta mulle ei annettu ees mahollisuutta. En ees tienny että saisin vaihtaa perhettä ni koko juttu vaan heitettiin mun naamaa päin. No koulun jälkee ku lähettii takasin sinne vuorelle ni sanoin autossa kaikille että haluun puhua niiden kanssa jossain vaiheessa niin hostäiti ilmotti ettei häntä kiinnosta pätkän vertaa mitä mulla on sanottavaa. Se kerto mulle muun muuassa kuinka epäkunnioittava mä oon kun haluan vaihtaa perhettä, kiittämätön, häpeä mun omalle kansalle, kuinka mun äiti on varmaan musta tosi ylpeä ja haukku mua myös vaikka millä nimillä. Se sanoi että häntä ei kiinnosta yhtää mihi mä meen kunhan se saa mut ulos siitä talosta mahdollisimman nopeasti. Oisin halunnu selittää ettei se ollu sen perheen vika, me vaan oltiin niin erilaisia ihmisiä ja että tää oli kumminki mun vuosi ja mä en vaan ns. sopinut niitten ympäristöön mutten ikinä saanu mahdollisuutta kertoa sitä. Samana iltana sain aluevalvojalta viestin että pakkaa sun tavarat, mä tuun puolen tunnin päästä hakemaan sut sieltä. Iski hirvee paniikki ja itketti, koska en ikinä halunnu loukata ketään ja tuntu että kaikki vihas mua nytten. Kun lähin sieltä niin hostsisko eikä hostäiti tullu ees sanomaan moikka. Mun aluevalvoja vei mut sen kotiin, ja rehellisesti sanottuna se oli varmaa yks mun elämän kamalimmista illoista koska en tienny mihin menisin, näkisinkö enää ikinä mun kavereita tai koulua siellä ja halusin vaan luovuttaa ja lähtee kotiin. 

Siitä seuraavan viikon nukuin aluevalvojan sohvalla ja vietin päivät toisen aluevalvojan sohvalla. Se oli henkisesti aivan törkeen rankkaa koska en tiennyt yhtää mitä mulle tulis tapahtumaa ja tuntu että olin ihan yksin ilman ketään joka lohduttais. Sen lisäks musta tuntu että molemmat aluevalvojat syytti mua siitä mistä tapahtu ja tunsin olevani pelkästää taakka kaikille. Onneks mulla oli Beau ja kaverit auttamassa jotka etti mulle uutta perhettä samasta koulusta, ja vihdoin jonkun viikon jälkee Beau oli löytäny mulle potentiaalisen perheen samasta countystä. Se ei kumminkaa ollu varmaa, koska tää perhe ei vielä tienny et voisko ne ottaa mut, ja meninki sitten Bob:in, toisen Cetusan työntekijän luokse viideksi päiväksi, mikä oli niin hyvä juttu mulle. Bob ja mä ei puhuttu turhan paljoo, mutta se oli kokoajan mun tukena ja oli niin mukava mulle etten ois voinut parempaa tyyppiä sillon tavata. Sillä viikolla sain vahvistuksen että nää mun nykyset hostit vois ottaa mut ja se oli niin iso helpotus mulle. Viikonlopun vietin Melissan, toisen vaihtarin luona ja pääsin pitkästä aikaa pitämään hauskaa ja sain muuta mietittävää. 

Seuraavana maanantaina muutin mun nykyseen hostperheeseen, enkä vois olla tyytyväisempi että vaihdoin perhettä. Nää mun nykyset hostit on niin ihania mulle ja oon todella kiitollinen. Oon nyt asunut täällä kaks viikkoo ja mulla on äiti ja isä ja kaks siskoo, 16 ja 14. Me tullaa tyttöjen kanssa ihan sairaan hyvin toimeen, pääsen tekemään vaikka mitä ja oon tosi tyytyväinen etten lähteny kotiin. Mun nykynen hostperhe ei oo lähellekkään yhtä varakas kun vanha perhe, jotka suostu maksamaan kaiken mulle mutta niitä ei kiinnostanu mitä mä halusin tehä, mutta niin paljo lämpimämpi ja ihanampi ku ne toiset. Mulla oli tosi kiva joulu ja uusvuosi koska nää näki tosi paljon vaivaa että mulla ois hyvä olla. Ylihuomenna, maanantaina meen samaan kouluun missä olin aikasemminki, ja vähän jännittää mennä takasin kun on uus perhe mut kyllä se varmaan siitä. Mulla ei oo mitään kuvia joulusta tai uudesta vuodesta kun mulla hajos mun järkkärikin mutta yritän saada sen korjattua pian.